Helsinki julkaisi äsken uraauurtavan analyysin tulevaisuuden liikenteestään: https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-35-20.pdf. Siinä kaupunki arvioi kolmen eri skenaarion pohjalta tulevaisuuden liikenneoloja sekä hakee vastauksia miten sen pitäisi reagoida kuhunkin näkymään.
Raportti avaa mielenkiintoisen kuvan mm. siihen miten eriasteiset automaatio, MaaS-palvelut ja datan avoimuus voivat yhdessä vaikuttaa liikkumiskäyttäytymiseen ja edelleen kaupungin haasteisiin. Hyvä niin. Minua jäi kuitenkin mietityttämään se, että kaksi kolmesta skenaariosta sisältää oletuksen itseohjautuvien autojen valta-asemasta. Automaattiset autot toki lisääntyvät nopeastikin suljetuissa ympäristöissä ja jollain aikajänteellä ammattimaisessa reittiliikenteessä jos/kun ne tuovat operaattoreille säästöjä.
Mutta yksityisautoilussa? Kadunpitäjä voi keventää liikenneinfraa vasta kun valtaosa autokannasta on täysin automaattista. Siihen menee vähintään 50 vuotta. Kuinka suuri osa auton ostajista haluaa ajoneuvon jota ei voi itse ohjata? Epäilen, että jonkinlainen alkuinnostus robottiautoihin saattaa tulla. Mutta sen jälkeen enemmistö haluaa mahdollisuuden itsekin ajaa autoaan.
Epäilen myös että - ja raportissa todetaankin - että lähes automaattisista eli nelostason autoista pääosa liikkuu taajamaoloissa käsiohjauksessa vielä useita vuosikymmeniä. Näin ollen liikenteen turvallisuuden ja sujuvuuden varmistaminen on edelleen infran tehtävä. Autonomisten ajoneuvojen omistajat tulevat kyllä lisäämään kaupungin painetta varustaa katuverkkoa järjestelmillä jotka mahdollistavat itseohjautuvuuden. Tällaisten investointien hyöty/kustannus jäänee vaatimattomaksi muualla kuin runsaan joukko- ja tavaraliikenteen väylillä.
Yhteenvetona arvioisin että analyysi liioittelee automaation vaikutusta liikennejärjestelmän kehittämistarpeisiin.
Sain pontta ajatuksilleni Transdigin viimeviikkoisesta seminaarista jossa esiteltiin VTT:n tutkimusta joka koski suomalaisen halukkuutta käyttää mm. edistyneitä kuljettajan tukijärjestelmiä. Sen mukaan kovinkaan moni ei ole halukas maksamaan esim. hätäjarrutuksesta, kaistalla pysymisestä tai hätäpuhelusta.
Myönnän toki, että meitä kuluttajia voidaan eri keinoilla johdatella suuntaan jos toiseenkin.
Kari Hiltunen
